AJANKOHTAISET JUTUT, TIEDOTTEET JA VINKIT!

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Vuosi lähenee loppuaan, luonto on valmistautunut pitkään talveen ja pimeys laskeutuu yllemme jo varhain.

Suomen kieli on hienoa, mutta se nostaa usein mieleen sanoja, joita jään pohtimaan. Olen lähiaikoina jäänyt miettimään sanaa ”johtaminen”.

Rakentajan työmaalla kuuluu rullamitan napsahdus. Metrit ja millit määrittelevät tulevan rakennuksen muotoja ja toimivuutta. Pituudet ja korkeudet ovat tärkeitä, jotta lopputulos on tarkka ja kestävä.

Oletko koskaan ollut porukassa, jossa ilmapiiri on lämmin, ideat sinkoilevat ja jokainen tuntee olevansa osa jotain suurempaa? Se ei ole sattumaa – se on Me-henkeä parhaimmillaan. Mutta mitä Me-henki oikeastaan on ja miksi se on niin tärkeää?

Me kaikki olemme olleet lapsia ja suurin osa meistä on leikkinyt Legoilla. Maailman suurin leluvalmistaja sekä brändi Lego on luonut tarinaa jokaisen rintaan. Me viemme ne eteenpäin tuleville jälkipolville, jotka muovaavat sen omaksi tarinaksi. 

Kun tavallinen aamu sarastaa Suomessa, liikkeelle lähtee monia yrittäjiä. Yksi heistä sytyttää valot leipomoon, toinen taas hyppää linja-auton rattiin. Yksi avaa kahvilan ovet, toinen alkaa pestä katua. Pian ilmoille kantautuu monia työn ääniä: jossakin rakennetaan, toisaalla käynnistyy työkoneet. Tavallinen arkiaamu on täynnä ahkeruutta, jota voidaan kutsua yrittäjyydeksi.

Istun tontin reunalla ja katselen edessäni kasvavaa nuorta taimikkoa. Kevätaurinko lämmittää maata ja pieni puro solisee jossakin. Kuulen metsiköstä mustarastaan laulun, ja se tuo mieleeni lapsuuden. Muistan huolettomuuden, ilon ja naurun. Leikimme sisarusteni kanssa oman kotimme pihalla, ja muistot tuovat hyvän mielen. Sisälläni syttyy unelma omasta talosta, josta tulee minun lapsieni lapsuudenkoti. 

Usein vuosien jälkeen, miettien mennyttä herää ajatus, kuinka nopeasti ne kaikki vuodet vierivätkään? Jos yrittää koota ajatukset yhteen virkkeeseen, siihen sisältyy usein paljon tunteita. Pintaan nousee iloja, suruja, onnistumisia, tappioita, kasvua ja rakkautta.
 

Yöllä oli ollut pakkasta. Koleaan syysaamuun nousi hengitykseni tahdissa höyryä. Nousevan auringon punertava kajo loi ensimmäisiä valonsäteitä pakettiautoni kylkeen. Avatessani ovia silmäni osuivat työpaikkani nimeen. Rakennusliike A. Rossi. Minun, tavallisen rakentajan, työpaikka.
 

Aamukahvilla olemme jo tottuneet siihen. Kun sanomalehden tai läppärin avaa, näitä synkkiä otsikoita alkaa hyppiä silmille.
 
“Rakentamisen alan ahdinko.”
 
“Konkurssiaalto uhkaa.”
 
“Rakennusliikkeet vaikeuksissa.”